Olen jo melkein unohtanut ja toisinaan muistan väärin. Herätessäni uskon heidän olevan yhä täällä. En jaksa laskea päiviä, sillä vuodetkin ovat menettäneet merkityksensä. Taivas ei vaalene, aamu ei koita.
Olen yksin enkä voi muuta kuin odottaa. Odottaa että unohdan loputkin. Silloin kaikki olisi helpompaa.

Helena Waris, Uniin piirretty polku, Otava 2009